Kommuuniarkisto

7.11.2003 Kommuunin ensimmäiset tuparit takana!

HERWOOD
En saapunut Tampereelle junalla, vaan bussilla. Vastaanottokomiteani oli silti sijoittunut rautatieasemalle. Kiertelin ihan rauhassa Stockan meikkiosastolla ja etsin valkoista luomiväriä, kunnes satuin vilkaisemaan äänetöntä puhelintani. Sanni oli soittanut ainakin tuhat kertaa. Tajusin siirtyä aseman parkkipaikalle, josta forssalainen kyyditys sitten vei meidät Hervantaan. Poikkesimme kaupassa ja takaisin autoon päästyämme korkkasimme Katrin kanssa siiderit. Anna-Mari, Elina (kuski) ja Sanni olivat tylsiä ja viettivät raittiin matkan (sinänsä olen ihan iloinen ettei esim. kuski juonut, mutta haluan tässä kohtaa nostaa omaa profiiliani, sillä raportin loppuvaiheessa koen arvokolauksen). Heta, Ansu ja Makke odottivat Elinan oven takana. Elina teki pitsaa nopeammin kuin oma varjonsa. Kuudelta olimme jo teekkarimaailmassa katselemassa kyykän MM-kisoja. Siinä vaiheessa olin iloinen siitä, että haalarini oli jäänyt kotiin – merkittömän pukuni käyttö olisi tuottanut siinä ympäristössä vain kohtuutonta häpeää ja lisäksi se fakta, että haalarini selässä lukee ”metaforan uhri” ei houkutellut minua laumautumaan kyykkäteekkareiden tavoin. A-M, Elina ja Sanni sen sijaan kantoivat ylpeästi uniformujaan ja sulautuivat massaan täydellisesti. Sekä korvani, että silmäni saivat ravintoa tuona iltana. Kaksi supliikkia teekkaria, Pekka ja Matti(ko se oli?), riehui lavalla ja lietsoi kisahurmosta . ”Aalto!” ,”Juontajia saa suudella!”, ” Tampere voittaa aina!”, ”Olen iloinen että sinä Pekka lähdet ja niin on varmaan yleisökin!” – näin muutamia tähtilaukauksia kerratakseni. En tiedä onko ihmisessä vikaa, jos nauraa teekkarille, mutta minua ainakin nauratti. Oli saunakoppeja, valepukuisia teekkareita, Queenin musiikkia ja makkaraa. Kaikki oli niin täydellistä, että jossain vaiheessa suunnittelimme Katrin kanssa haavoittavamme idylliä ja nappaavamme viattomalta sauna-teekkarilta haalarin. Jätimme koijaukset kuitenkin Ossille. Palasimme Elinan kämpille ja seuraamme liittyi osa kyykän kisakatsomosta. Jossain vaiheessa tunnelma kävi niin tiiviiksi, että A-M, Heta, Katri ja Ansu pakenivat Hetan luo. Me muut jäimme vielä Elinan luokse jauhamaan kaksiprosenttisia naksuja. Sain kiharahiuksiselta tytöltä lintsituttuni puhelinnumeron ja kuulimme, että vaaleahiuksisen tytön punahiuksisen poikakaverin kaveri oli soittanut Hanna Pakarisen bändissä tai joitain. Kontakteja siis syntyi. Kiitos tästä kaikesta Elinalle, joka oli jaksanut nähdä vaivaa ja tehnyt keksejäkin. Söin ilolla.

BOOLIA HETAN LUONA
Hetakin oli nähnyt Itsenäisyydenkadulla vaivaa. Boolikulhosta oli jo vähän maistettu ja Heta huijasi meitä, että A-M ja Katri olivat jo ihan humaltuneita. No, vaikeahan niistä on sanoa, joten minä ainakin uskoin täysillä. Onneksi vale sitten paljastui, eikä tarvittu mitään ”kiinniotto-operaatioita”. Jotain kuitenkin naksahti päässäni, sillä sorruin maistelemaan makeaa lientä (olin jo Elinan luona sortunut Fiblu-pulloon), joka vei mielen mennessään. En silti käyttäisi sanaa ”kiinniotto”. En näet koskaan päässyt muiden fokelaisten tasolle. Sen sijaan vajosin Minna Paajan sänkyyn.

AUKKO SIVISTYKSESSÄ?
Taantumiseni teiniksi tapahtui nopeasti. Ilmeisesti (näin minulle on kerrottu) kaaduin A-M:n viereen Minnan sängylle ja valittelin oloani. Ilmeisesti en kuitenkaan tajunnut, mitä huonosta olosta voi seurata ja lojunut sängyllä ihan onnessani samaan aikaan kun ruumiini sisäinen sappikoneisto jo valmisteli hyökkäystään ulkomaailmaan. Sitten ilmeisesti tapahtui hyökkäys. Uhreina kai Minnan lakanat, Sannin laukku ja haalarit ja sitten lopulta keittiön lavuaari. Lavuaari ei ilmeisesti pystynyt hyökkäykseni jälkeen hengittämään – tilanteen herrana hääräsi kuitenkin Heta, joka tunnollisen emännän tavoin roukki kourun käsipelillä auki. Nam, nam, hän vain totesi ja täytti murokuppinsa sappisella keksi-naksu-pitsa-mössöllä (kriittisen lukijan tulisi tässä vaiheessa huomata, että edellisen lauseen kertoja muuttuu epäluotettavaksi näkökulman muutoksen myötä – arvuuttelevamman sävyn sijaan käytetään suorempaa, toteavaa kerrontaa). Ällöttävää. Todellisuudessa Hetan hengitys oli salpautunut – näin minulle kerrottiin - vähintään yhtä pahasti kuin lavuaari. Arvuutelkoon jokainen sitten ihan itse olinko illan pidetyin vieras vai en. Kappaleen otsikko viittaa siihen aukkoon, joka minulla on muistissani. En esimerkiksi muista kaataneeni peiliä. Muistan vain aamuöisen puhelimen pirinän ja käden postiluukussa, kun hoipertelin avaamaan ovea. Palasin sänkyyn, mutta myöhemmin kuulin vielä miehen äänen: ”Mitä sille tapahtui?”. Kenen käsi – Hetan käsi. Mikä mies – joku Jarno. En jaksa enää ihmetellä. Lisäksi halusin tuoda otsikossa esiin kysymyksen sivistyksestä. Mitä on sivistys? Ja mihin vie liiallinen nautinto (Lenniä se ei vienyt mihinkään, joten liekö huoleni turha)? Onko parikymppisen nuoren aikuisen sopivaa menettää holttinsa? Tainnuin teinin sänkyyn (joka varmasti vaikuttaa vanhemmalta kuin minä samalla sängyllä nukkuessaan = Minna, pahoittelen).

HUOMENTA JA BRUNSSILLE
Mitä tapahtuu McDonaldsin McFlurry-astioille? Ja miksei kassaneiti suostunut täyttämään käytettyjä purkkeja uudelleen, vaikka perusteena oli eettinen valinta? Anna-Marin sanoin: ”Ihan niinku me oltas jotain köyhiä”. Muun muassa näitä kysymyksiä kävimme pohtimaan sunnuntaipäivän käydessä kohti iltaa. Olimme heränneet kahdentoista maissa ja katsoneet järkyttävän määrän Missy Elliot-musiikkivideoita – ehkä siitä irtoaa jotain selitystä päivän tapahtumiin. Elina lankisen suojaamiseksi on sanottava, että hän ei ollut toiminnassa mukana. Oli hävinnyt Gaben luo Hervantaan. Ihan lyhyttä yhteenvetoa siis: A-M ajoi Tamperetta hyvin. Ohjeistuksessa sen sijaan oli puutteita. Etsimme aluksi Subwayta, sitten Mäkkiä ja lopuksi kai mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Puhuimme Ansun kanssa kiinaa ja haukuin ohikulkevan kadunmiehen suomentaessani soperruksiani. Löysimme Subwayn, sillä avulias tamperelainen neuvoi meille tien (kiitos, sinä kyykistelevä muukalainen!). Kerrosleivällä oli sitten meidän lisäksemme Kummelista tuttuja kasvoja. Aika hieno päätös, eikö? Mitä vielä, ei se siihen pääty! Menimme Mäkkäriin ja ostimme Flurryja. Foke yhdistys aloitti kokouksen. Istuimme pöydässä ja ruodimme kovaäänisesti Katri-Helenan ja Panu Rajalan suhdetta, ja sitä kumpi on julkisuutensa ansainnut. Taustalla soi Katri-Helenan ”Minä toivon valoa yksinäisille”. Ehkä tuosta samasta toiveikkuudesta herkistyneinä nostimme kissan pöydälle ja kyseenalaistimme Mäkkärin kestävän kehityksen linjan. Flurry-purkeista syntyvä moska nousi hautakynttilän kaltaiseksi kasaksi edessämme kun kokosimme jätteet yhteen. Fokelaiset ostivat toiset – Katrikin, joka kulutusvimmansa vuoksi kärsi huonosta omatunnosta sekä laktoosi-intoleranssista. Velvollisuuksistaan tietoisen fokelaiset vaativat annoksiaan kuitenkin käytettyihin purkkeihin. Pieleen meni, niin kuin alussa jo totesin. Jotain merkittävää Mäkkärin kokouksessa silti tapahtui. Yhdistys päätti osallistua joukolla Helsingin mielenosoitukseen viikolla yhdeksän. Jäsenten tulee tuoda kokoukseen mukanaan suuria plakaatteja, joissa otetaan kantaa kanan syöntiin ja Mäkkärin kertakäyttöastia-ongelmaan. Muut mielenosoittajat ovat varmasti riemuissaan. Ehkä Hetan, Sannin ja Siljamäen Heikin julkisuus-vetokin lopulta ratkeaa, kun yksi heistä kiipeää tulevana torstaina sanomatalon katolle julistamaan. Taistelulaulut soivat jo päässäni. Torstai tulee näyttämään, käyvätkö UB:n muinaisen hitin sanat toteen: ”Vain uljain meistä kaikista voi ratsastaa hurjaa Hetaa”. Tule jo, torstai!

Fokelainen kyyti vei minut Tampereen rautatieasemalle. Valitsin tällä kertaa junan.

Erotessamme tunsin kostean tahran polvessani. Mäkelän keittiörätillä toimitettu puhdistustyö oli suoritettu huolimattomasti. Tuoksuin tosi hyvältä.

Katso myös kuvat! Tiettyä Lauran aukkojen paikkaamista saattaa olla luvassa.

Häpeä ja Idols, niistä saa voimaa! Tiinan ja Anna-Marin tuparit todistivat sen, että vaikka uudet ihmiset menevät Anna-Marin papereilla baariin ja seurueestamme löytyy jo muutama sellainen, joka haluaa riehumisen sijaan keskustella, pysyvät tietyt asiat aina ennallaan.

1. esiintymishalu videokameralle. (ja tuntemattomille bilevieraille). Tällä kertaa esiintymistä inspiroi Idols-kilpailu. Heta ja Justin Timberlake vs Laura ja Lea Laven. Molemmissa esityksissä oli ainakin yritystä. Julkisuuden saaminen oli jopa niin epätoivoista, että kilpailijat koettivat varastaa toisen esityksen aikana showta epämääräisillä taustatansseilla. Lopputulos ei ratkennut koskaan. Tämä lähinnä siksi, että LAURA LIVISTI ja kielsi tuomaristoa asettamasta kaksikkoa paremmuusjärjestykseen.
2. häpeä, joka ei aiheuta katumusta. ”Aina kun mää hoen, että mua jännittää, mää koitan sillä sanoa, etten pysty hallitsemaan itseäni ollenkaan”, uikutti Laura lauantaiaamuna. Kehonliikkeitään ei Laura ainakaan perjantai-iltana hallinnut: sängyltä tippuminen aiheutti Tiinan vaatekaapin oven rikkoutumisen ja Lauran piiloutumisen vaatekaappiin. Illan aikana Laura piiloutui häpeissään myös vessaan.
3. kovaääninen laulanta. ”Nyt Ivan piiskaa ratsunsa juoksuun, ja tsaarin miehet kannoilla on.. hei, hei, hei,…” Tämä kohta Volgasta on aina pakko myös esittää. Yleensä ratsuna on Heta ja selässä Katri. Myös erilaiset versiot Alanis Morisettesta ovat kuuluisia.
4. Anna-Marin ja Tiinan loistava kokkaustaito. Pitsat olivat loistavia. Anna-Marin teini-liivate-viina-hyytelöstä voi olla montaa mieltä. Itse kaadan viinan kurkkuuni mieluummin nestemäisenä, mutta liukuihan tuokin, ainakin neiti Määttäseltä.
5. kaikki eivät ole samanlaisia kuin me. Tällä kertaa Anna-Marin kauppakorkeakavereita yritettiin saada innostumaan pomppimisesta ja huutamisesta. Turhaan. Vanhat koirat eivät vaan opi uusia temppuja. Tämä pätee myös meihin. Luultavasti emme koskaan tule vaan keskustelemaan kännipäissämme koko iltaa.
Turun yöelämää en halua kommentoida. Sen saa tehdä joku muu jos haluaa. Seuraavat tuparit ovat varmaan Tampereella tai Jyväskylässä. Niitä odotellessa juokaa tai olkaa selvin päin!

Katso myös tuparikuvat! Kannattaa.

Nyt se on todellakin tehty! Kommuunin meriittilistalla on uusi päänahka. Olemme nimittäin laulaneet riihimäkeläisen mieskuoron Maantien ritarit Pärnun jokeen. Voitto onnistui kappaleilla Maija Vilkkumaa: Mun elämä, PMMP: Rusketusraidat ja Ismo Alanko: Vittu kun vituttaa. Seuraavaksi muita hauskoja tapahtumia Pärnun yöstä:
1. Hetalta vietiin taksi kirjaimellisesti alta. Minna tilasi humalaiselle Hetalle taksin, johon Heta juoksi sisälle. Taksikuski kysyi, oliko Heta tilannut taksin ja Heta vastasi myöntävästi. Taksikuski väitti vastaan, ajoi Hetan ulos ja otti kyytiinsä vieressä seisovan virolaistytön.
2. Tainalla oli innokas ihailija, viisikymppinen virolaismies. Mies tuli halailemaan Tainaa keskellä päivää kun Taina koetti syödä. ”ihana tyttö, kaunein tyttö Pärnussa” mies hoki eikä päästänyt irti. Heta yllytti hullua videokameran avulla
3. Espanjalainen hölöttäjämies kertoi, kuinka oli nähnyt naispuoleisen kaverinsa silikonirinnat ja muuta hauskaa. Löysimme todellakin ihmisen, joka on melkeinpä Rantasen Johannan miespuolinen vastine.
4. Tainalle tehty ”puolueeton ottotesti”. Juotimme Tainalle Breezerin orangea Fantana, eikä Taina huomannut mitään. Minna toisti jipon myöhemmin baarissa.
5. Lausahdus ”Onpas kaunis muki” sai aivan uudenlaisen merkityksen. Minna saalisti itselleen todella hienon teemukin teehauduttimineen, Heta järkyttävän näköisen purnukan, jonka kyljessä on teksti Whisle for your beer.
6. Lankinen villinä vaahtobileissä. Elina juoksi vaahtoa käsissään brittien perässä ja sanoi Gabrielille puhelimessa, että menee jonkun miehen luokse yötä! Mhmm…..

Seuraavaksi asiaa alkoholista:
VIINALASKURI:
TO
Minna 2 GINä
4 siideriä
1 Malibu Beach
1 tequila
1 Viru Valge- paukku
3 appelsiinivodka
Heta 4siideriä
Malibu Beach
Taina 1 siideri
1 drinkki
Elina 1 siideri
1 Viru Valge-paukku
1 appelsiinivodka

PE
Minna 2 GINä
2 Breezer
2 omatekoista
1 matkapullo
1 vodka-battery
2 siideriä
2 tequila
Heta 2 omatekoista
1 matkapullo
2 Breezer
3 siideriä
1 vodka-battery
Taina ”osa” matkapullosta
1 omatekoinen
1 siideri
1 Breezer
Elina 1 Breezer
2 siideriä
2 omatekoista
1 matkapullo
1 appelsiinivodka

LA
Minna 2 siideriä
1 GIN
2 omatekoista
1 matkapullo
4 appelsiinivodkaa
1 viskipaukku
2 tequila
Heta 3 omatekoista
1 siideri + SAMMUMINEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Taina 1 omatekoinen
1 siideri
2 omenavodka
”osa” matkapullosta
1 Breezer (Minnan salaa juotattama)
Elina 1 omatekoinen
1 siideri
1 omenavodka
Omatekoinen sisälsi ViruValgeata ja päivästä riippuen jotakin limpsaa. Omatekoisen kuului maistua viinalle. Matkapullo sisälsi puoli litraa omatekoista. Luettelosta voi kaiketi päätellä, että Minna veti voiton ja sai itselleen juomakuningattaren tittelin. Lisäksi Minna myös valvoi kaikkina muina öinä pisimpään, paitsi torstaina, jolloin Heta löi vetoa, että saisi yön aikana humalaisena Henning Mankelinsa luettua. Perjantaina Minna oli muiden nukkuessa hetken aikaa jatkoilla viereisessä virolaismiesten huoneessa ja lauantaina Minna jutteli jatkoseuraitalialaisensa kanssa. Pieni miinus Minnan suoritukseen on kuitenkin lisättävä perjantai-illalta, jolloin Minna oli rynnännyt vessaan oksentamaan Tainan pesiessä hampaita. ”Oksennan kun vain kuulenkin sen nimen tai sanan” oli Minna myöhemmin perustellut oksenteluaan. Koskaan ei selvinnyt mikä tämä kyseinen sana oli. Siinä kaikki tältä erää!!!!!!

12.8 Tammerfest -helppo festari? Tässä raportissa Heta kertoo, miltä tuntuu olla "niin vastuuton, niin vapaa" puiston asukki.
Ensiksi haluan esittää hieman eriävän mielipiteen Tammerfestin mainossloganista Kaupunkifestari, helppo festari. Helppoa ei todellakaan ole seistä Joel Melasniemen vieressä perjantaiaamuna niin paskaisena, ettei kehtaa heittä vähän läppää komistuksen kanssa. Helppoa ei myöskään ole aloittaa torstaiyönä kello kolme kuuden kilometrin kotimatkaa jalkaisin, saatika sitten aloittaa kotimatkaa Pirkkalasta Tampereelle lauantaiyönä kello kuusi. Siis rankkaa, mutta vastuutonta ja hauskaa. Irstailu sen sijaan jäi näillä festareilla vähiin.
Aloitetaan ensimmäisestä illasta ja ensimmäisestä El Tiempo-pullosta (muuten loistava viini, maksaa alle 5 euroo ja menee alas): juotuamme
Minnan kanssa nopsaan tahtiin ja kuunneltuamme ystävämme pullonkerääjän valituksia lähdimme Senssiin kuuntelemaan Tehosekoitinta. Lopulta Tehosekoitinta kuunteli vain minä, sillä Minna ei päässyt baariin sisälle. Voin kertoa, että bändin odottaminen kaksi tuntia yksin nopesti juodun viinipullon ja parin drinkin jälkeen on rankkaa, mutta koomista. Satuin löytämään kynän laukustani ja kirjoittelin johonkin mainoslappusiin niin hävettävän tyhmiä kännisen elämänviisauksia, että! Kaiken lisäksi jätin nämä laput siihen baaritiskille.
Tampelaisesta baarikansasta täytyy antaa tässä vaiheessa myös kommentti. Olen aina kuvitellut, että Tampere olisi työläiskaupunki, mutta monella miehellä oli puku päällä baarissa. Lisäksi kukaan ei oikein uskaltanut lähestyä yksinäistä, Tehosekoitinta fiilistelevää tyttöä. Sain lähinnä sääliviä katseita, kun huusin Tehiksen mukana, että Kaikki nuoret tyypit tahtoo mennä sekaisin. Puisto oli minulle ehdottomasti ystävällisempi paikka!
Kun olin jättänyt Senssin ja löytänyt Minnan lesboystäviensä parista, menimme vielä vähäksi aikaa istuskelemaan Koskipuistoon. Täällä tapasimme, kappas, kappas, opiskelijoita Jyväskylän historian laitokselta. Tähän kommentoin ainoastaan, että niille kaikille on yhteistä paljon puhumisen taito: juttua kyllä löytyy, mutta tasosta voi olla montaa mieltä.
Kotimatka alkoi kebabin jälkeen kello kolme. Minnan liftaaminen ei onnistunut, mutta myöhemmin eräs äijä tarjosi meille kyytiä. Tästä kyydistä en sitten sanokaan muuta kun, että tammelalaiset 16-vuotiaat tytöt ovat liian hyväuskoisia.
Kun kesän viimeisillä festareilla kerran ollaan, tulee aika käyttää kokonaan hyväksi. Niinpä olimme Minnan kanssa kaupan edessä perjantaiaamuna jo ennen sen aukeamista. Bilesyömisistä voisin muuten antaa seuraavanlaisen, toimivan ohjeen. Aamupäivä ja alkuiltapäivä: juo kaikkea, missä ei ole alkoholia, ja paljon. Ennen illan koittoa: syö täyttävää ja halpaa ruokaa: banaania, jogurttia, leipää. Ilta: juo kaikkea, missä on alkoholia.
Toinen ilta, toinen El Tiempo-pullo: istuskelin Koskipuistossa ihmisten kanssa, jotka luulivat olevansa tai olivat joko sisämaalennolla Intiassa, pettämisen Tosi-TV:ssä tai hasiksen luvatussa maassa Hollannissa. Kenestäpä muista voisikaan olla kysymys kuin forssalaisista? Täytyy kyllä myöntää, että tunsin oloni puistossa kotoisemmaksi ilman forssalaisia. Lienikö ensimmäinen yö puistossa jo hieman tamperelaistanut minua? Päätin ennemmin lähteä Romun Pian ja kumppaneiden kanssa heavyrock-baariin, kuin Mandin ja kumppaneiden kanssa teknobaariin.
Baarissa oli kuitenkin suhteellisen tylsää: pöydällä tanssimiset ja muut on tehty jo niin miljoona kertaa, etten oikein jaksa enää niistä innostua. Siispä lähdin seikkailemaan yksin Tampereen yöhön ja löysin kasvishampurilaisen. Myöhemmin löysin kebabin, riitelevän Minnan ja Jussin sekä Hullun Puutarhurin faniklubin.
Kebabissa vallitsi kunnon festaritunnelma. Sain pitsoja odottelevalta poikaseurueelta lahjaksi pöllityn ruokaveitsen, siltä varalta, että päätyisin taas ahdistelijan kyytiin niin kuin eilen. Olin nöösö, enkä lähtenyt Pian kanssa juomaan salaa Lapan iskän bacardeja Lapan kämpälle, vaan jäin teiniparin Paija-Huuhamäki kanssa kebabin eteen. Lopulta otimme taksin ja olimme Minnalla klo 05.10. (Huomatkaa tarkka kellonaika!)
Lauantaiaamuna olin jälleen keskustassa ennen yhtätoista. Päivä kului asuntoja etsiessä ja kaupoissa luuhatessa. Ei mitään erikoista. Hedelmämehua ja vuohenjuustopatonkia.
Kolmas ilta ja kolmas El Tiempo-pullo. Lauantai oli siis se ilta, jolloin Hetan piti kunnolla ottaa. Alkuiltaa vietettiin jälleen kovin forssalaisissa tunnelmissa. Saaneen huomauttaa, että vasta tässä vaiheessa suurin osa paikkalla olleesta kommuunista saapui paikalle, hekin selvin päin.
Maija oli loistava, Pakkahuoneen virkailijat eivät niinkään. Kolmen tunnin artistin odotus ilman rahaa ja alakerrassa säilytyksessä olevia urheilujuomapulloja tuntui erittäin tuskalliselta. Onneksi on aina olemassa anteliaita jääkiekkoilijoita, kiekkoilivatpa he sitten Ranskassa tai NHL:n farmiliigassa. Toisin sanoen, mulle ja Minnalle tarjottiin.
Yhdestä asiasta en ole Vilkkumaan kanssa samaa mieltä. Nimittäin "jos olet kiltti ja tunnollinen, tunnollinen, niin kaikki on helpompaa" = väärin. Miettikääpä millaisia omantunnontuskia esimerkiksi kiltti ja tunnollinen Taina sai vastuuttomuudestani. Kommuunin uusin elämänviisaus voisikin olla: Sodassa, rakkaudessa ja festareilla kaikki on sallittua.
Kello kolme Koskipuistossa alkoi paras teatteriesitys pitkiin aikoihin. Alkutilannetta voisi kuvailla näin: kolme ensi syksyn fuksityttöä istuu viettämässä festariyön viimeisiä tunteja ja paikalle saapuu mikkihiirisorminen konetekniikan fuksivastaava kavereineen. Eräällä tytöistä on pakkomielle nujertaa teekkarit omien juttujensa päättömyydellä. Siitä seuraa mm, ettei pääsykokeisiin tarvitse lukea muuta kuin raamattua ja että puhelinnumeroon 0500-548289 voi soittaa koska tahansa ja miksi tahansa. Toisella seurueen tytöistä on taas taito keskustella järkevästi järkeviä ventovieraan kanssa vaikka kuinka kauan.
Kohtaus 2. Seurueelle tulee nälkä. Valheita sepittävä tyttö keksii olevansa kehitysmaan lapsi ja tarvitsevansa riisiä pömppömahansa täytteeksi. Fuksivastaava ja tyttö tekevät suunnitelman riisin varastamiseksi ja toteuttavat suunnitelman pariin otteeseen. Fuksivastaava innostuu enemmänkin suunnitelmien tekemisestä ja haluaa ryöstää kaikki Hesburgerin hampurilaiset, mutta tyttöjä väsyttää ja he päättävät mennä etsimään auton. Keskustelutaidon omaava tyttö päättää jäädä keskustelemaan Hesburgeriin ja odottamaan autokyytiä.
Kohtaus 3. Kolmen fuksitytön keskinäiset seikkailut Tampereen seudulla. Ensiksi tytöt törmäävät nuoriin turkkilaisiin kebabinpitäjiin, josta yksi on muiden sanojen mukaan mielisairas. Keskustelu muistuttaa naurulokkien rääkymistä. Yksi tytöistä tekee tarpeitaan julkisella paikalla. 100 metriä ennen autoa, tytöt näkevät poikia täynnä olevan veneen ja päättävät lähteä heidän kanssaan ajelulle. Pyhäjärven toisessa päässä tytöt huomaavat, että pojat ovat kusipäitä, mutta eivät voi asialle mitään. He joutuvat viettämään yönsä Pirkkalassa ja liftaamaan aamulla puolet matkasta takaisin Tampereelle. Autolla ollaan kello yhdeksän. Kotona kello kaksitoista.
Seuraava Hetan raportti tullee Pärnusta. Ellei Elina halua tehdä sitä?

14.7 Herranjestas mikä viikonloppu.
Kommuuni aloitti superviikonloppunsa jo torstaina bilettämällä Helsingissä. Lauran sightseingin ("tuolla on joku patsas, en oikein tiedä mikä") jälkeen veimme Suomeen saapuneet saksalaiset shoppailemaan, josta jatkoimme Linnanmäelle. Sitten tutustuimme Lauran ja Sannin yhteisyksiöön, jonka jälkeen aloitimme tutustumisen Helsingin torstai-illan vilkkaaseen yöelämään. Iltanälkäiset saksalaiset olivat jonkin verran ihmettyneitä, kun koko kaupungista löytyi vain pari hassua kebabpaikkaa auki puolenyön aikaan.

Varsinaisen baareilun aloitimme Iguanan terassilta. Paikalla oli myös puolenkymmentä Gabrielin kaveria, yksi toinen seurue sekä kitaristi. Terassivierailu oli varsin tavanomainen: Muutama siideri ja Laura rakastui kitaristiin.

Terassilta suuntasimme Tiikeriin, jossa oli meneillään jonkinlainen r&b -ilta, jokatapauksessa loistavaa musiikkia. Kuuluimme pieneen valkoiseen vähemmistöön. Näimme Seiskan (kai...) toimittajan ja kuvaajan, mutta jostain kumman syystä he eivät olleet tekemisistämme kiinnostuneita.

Perjantaina kotiuduimme Forssaan ja teimme pienen terassikierroksen, toisin sanoen vierailimme oikeastaan kaikkialla, missä Forssassa nyt vaan voi vierailla. Saksalaisten oli vaikea käsittää, että Jannu on nykyään Jannu, ei Steffen (saksaa!) kuten botskin kyljessä lukee. Kävimme myös tsekkaamassa menon Forssan "old people's placessa" eli Kultajyvässä. Laura vetäisi biisin, sitä ennen joku toinen lauloi Volgaa. Yllättävää oli, että myöd Saksan pojat tunsivat kappaleeseen saksankieliset sanat!

Lauantai, varsinainen bilepäivä... Meno lähti päälle heti alkuun reippaanlaisesti liikkeelle. Syötävää ja juotavaa riitti itse kullekin.. Joillekin enemmän syötävää, joillekin enemmän juotavaa tietenkin! Illassa riittäisi hyvinkin paljon kerrottavaa, mutta otettakoon tähän lyhyesti pari sitaattia Katrilta: "German boy, don't put your hand in the kiuas" sekä "He throwed my drinkki in the nurmikko!" Kielitaito, sekä englannin että saksan, karttui illan mittaan itse kullakin. Fiilis oli ylipäätään kuin festarialueella. Löytyi teknobileitä, grillijuhlat, aina silloin tällöin tietysti korvaamatonta suomirokkia! Videomateriaali illasta on... hieman sekava. Niin taitaa olla kyllä myös itse iltakin.

Juhlat huipentuivat kaksintaisteluun. Vastakkain olivat tietysti Katri ja Heta. Tiina pudotettiin jo välierissä. Lajina tietenkin ryyppääminen.
Hetalla oli mielessä revanssi parin viikon takaisen tappion jälkeen, kun taas Katrin kuntoa epäilivät monet jo aikaisemmin samana iltana tapahtuneiden konttailujen ja kaatumisten takia. Tuomareiden seuratessa tapahtumia romahtaneesta keinusta, Katri kuitenkin osoitti jälleen loistavaa tuloskuntoa ja venyi voittoon, joka ei ollut edes täpärä. Hetan tulos 5.10 kalpenee Katrin 7.01 huipputuloksen rinnalla. Tapahtumat todistaa tekstiviesti, joka saapui juurin tuohon aikaan: "Gotcha, taisin voittaa".

Bileiden tuoksinassa siis tuli tehtyä kaikenlaista, myös saunominen ja uinti Pyhäjärvessä tulivat monille tutuiksi. Tyttöjen ja poikien saunavuoro pidettiin erillään, paitsi ei tietenkään Lauran osalta.

Seuraavana päivänä bileet teknisesti jatkuivat, koska hengailupaikka oli sama. Aamulla teimme sivistyneen brunssin (pullorahoilla ostetuilla ruuilla) Wahrenin puistoon, pienen visiitin hevoskilpailuihin sekä korjasimme muutaman tunnin autoa Satulasepänkujalla. Illalla suuntasimme Saareen uimaan ja wokkaamaan Hetalle. Saksalaiset kokivat myös suomalaisen saunan vihtoinen kaikkineen. Tosin aito idea ei aivan valjennut: "Bad, bad Kevin!"

Jokatapauksessa, aivan mahtava viikonloppu! Kommuuni kiittää kaikkia osallistujia!

7.7 Viikonloppu takana. Perjantaina kommuuni ruokaili ensin sivistyneesti Rossossa. Anna-Mari kiittä Mandia herkullisesti jälkiruuasta, eli syntymäpäiväkakusta! :) Rossosta tie vei Pumpuliin ja loppuillan suurin osa porukkaa vietti terassilla ja vaahtobileissä. Lauantai-iltapäivällä Mandi jatkoi pienten unien jälkeen juomista uudelleen. Elinalla oli kansainvälisiä vieraita, eli kenialaiset Gabriel ja Victor eli Voitto. Päädyimme jälleen terassille, jossa tapasimme Jarmo Mäkelän. Jarmo viihdytti koko porukkaa kertomalla vanhasta kenialaisesta ystävästään. Anna-Mari ja Heta lähtivät aikaisin kotiin, mutta Elina ja Mandi jatkoivat sitäkin tarmokkaammin. Seuraavana päivänä puhelinsoitto tavoitti Elinan ("mitä helv...?") Helsingistä ja Mandin ("yllätys, yllätys") terassilta!

3.7 Nopea katsaus arkiviikkoon. Kommuuni on viettänyt öitään tiheään tahtiin alamökissä, jossa ollaan sivistyneesti mm. pohdittu Lauran cocktail-ilmiötä ja läheisyyspelkoa. Vieläkään siskonpeti ei kelpaa!! Ehkäpä läheisempi tutustuminen tiiviiseen lestadiolaisyhteisöön toisi muutoksen? Keskiviikkona kommuuni kiersi Forssan kapakoita löytämättä sielullleen rauhaa. Kommuunin eilisiltaista käytös oli aika kylmää, sillä kommuuni huomasi, että Mirka Moisio oli lähestynyt henkilökohtaisella tekstiviestillä myös muutamia muita forssalaineitoja. Hyttyset kiusasivat, Heta kaipasi sääliä. Päätös menemisestä perjantain vaahtobileisiin ratkesi, koska liput maksavat vain 4 egee. Myös Forssan Madeleine saapuu tuolloin kotikonnuilleen.

1.7 Tiistaipäivä, mutta katse jo viikonlopussa. Keskiviikkona Safari-klubille ja perjantaina megessä onkin jo Mandi, Anna-Mari täyttää vuosia ja nelosessa on vaahtobileet! Miltäs kuulostaa?

27.-29.6 Kommuunilla oli kiirettä. Sen lisäksi, että keskiviikkona tavattiin julkkiksia safariklubissa, perjantaina ehdimme loistavan Makken grilli-illan jälkeen poiketa Havannassa. Lauantaina yritimme ottaa kontaktia Pyhäjärven mökkiläisiin, mutta huonoin tuloksin. Emme kuitenkaan lannistuneet. Katsoimme sattumalta videon viime vuoden Orisuon reissusta ja huomasimme kyseessä olevan tasan saman viikonlopun - viikko juhannuksen jälkeen! Eikun menoksi. Jopa Laura oli Forssassa, joten suuntasimme vanhalla jengillä (tosin Urjalan kautta...) periferiaan. Reissu oli viihtyisä, erityisesti Punkalaitumella sijatsevan Ravintola Trion ansiosta. Saimme tosin moitteita kylmyydestämme. Sunnuntaiaamuna nousimme aikaisin PIRTEINÄ ja kiiruhdimme kukin tahoillemme, esimerkiksi Laura rippijuhliin, Heta Ypäjälle Finnderbyn vip-katsomoon juomaan siideriä.